Kipuraja on konkreettinen tilanne jokaisessa päivässä. Mihin kykenen, mihin kipuni ja tuskani antavat mahdollisuuksia. Miksi sitten kirjoitan kivuista? Syy on yksinkertainen: Pahan kipujakson alussa yritin etsiä vertaistueksi kipukroonikkojen kirjoituksia kivun kanssa elämisestä, mutta niitä olikin yllättävän vaikea löytää. Kesäkuussa 2023 elämään ilmestyi toinenkin syy: Haluan kirjoittaa siitä, millaista on olla syöpäsairaan lapsen äiti.
Minulle mielen kipuilu on tuttu ongelma jo yli 10 vuoden kokemuksella. Elämää fyysisen kivun kanssa on tullut koettua jossain määrin vielä pidempään fibromyalgian ja migreenin muodoissa. Viimeisenä kolmena vuotena kipukokemukset ovat vaihdelleet kovasti. Ensin kokemukset kohosivat uuteen ulottuvuuteen kovan, kroonisena pidetyn lantion alueen hermokivun takia, välillä oli helpompaa ja joulukuussa 2022 tuli pitkäaikaiseksi ennustettu olkapääkipu. Kaikki fyysisenä tuntemani kivut kuitenkin menettivät merkityksensä kun lapseni sairastui. Toistaiseksi mielen kipuilu on myös tauolla, olen kuin robotti.
Kipuraja koskee arjen työminäni lisäksi niin parisuhdetta kuin perhe-elämääkin. Onnekseni voin kutoa, kirjoittaa ja maalata, ne ovat minulle elämän- ja kivunhallinnan keinoja parhaimmillaan!