Nyt nähtiin paljonko jaksan. Jaksoin 10 viikkoa kunnolla syöpälapsen vanhempana ja omaishoitajana, sitten tuli psyykkinen raja vastaan ja minut tuotiin päivystyksellisesti psykiatriseen sairaalaan.
Suojakeinoni, eli lievät pakko-oireet, ovat haitanneet jo jonkin aikaa, mutta nyt ajattelu meni oudoksi. Tunsin olevani unen epäloogisessa maailmassa vaikka olinkin hereillä. Masennuksesta on puhuttu lääkärien kanssa reilu viikko, mutta nyt se sai ilmeisesti lisäksi kuvailun ”psykoottisin oirein”.
10 viikkoa on mennyt vauhdilla. Nuoren kanssa on oltu sairaalassa välillä pikaisilla käynneillä sytostaattihoidoissa, välillä muutaman päivän käynneillä tulehdusten tai kuumeen takia. Onneksi hänen isänsä on hoitanut suuren osan käynneistä, itseasiassa kaikki sen jälkeen kun viikko sitten kerroin olevani uuvuksissa.
Nuoremme koti- ja sairaalakoulu alkoi tällä viikolla. Hän sai siis itselleen ohjelmaa päiviin ja mielekästä tekemistä. Annoin työhuoneeni osittain hänen käyttöönsä. Nyt hän on siten ollut osan ajasta vähän etäämmällä minusta ja olen saanut hengähtää. Psyykkinen kipurajani tuli vastaan pidempänä hengähdystaukona, hänen lähdettyään yli vuorokauden mittaiselle käynnille sairaalaan isänsä kanssa. En nimittäin osaa nauttia vapaista hetkistä enkä rentoutua, vaan stressini purkautuu, kun ei ole pakko jaksaa.
Yksin ollessani olen kohdannut pakko-oireitani, kuten symmetrisesti kävelemisen pakkoa, jo useita viikkoja. Nyt näitä oireita on tullut lisää, olen taistellut itsetuhoisia ajatuksia vastaan keskittymällä pakko-ajatuksiin. Lisäksi olen syönyt hermostuneisuutta tyynnyttääkseni ja potenut syyllisyyttä jälkeenpäin. Olen maannut peiton alla ”turvassa” pahalta maailmalta ja tuijottanut verhon kuvioita. Nämä ovat tuttuja oireita aiemmilta masennusjakosoilta, mutta kun päähäni alkoi tulla epätodellisuuden tunnetta, oli parasta lähteä hakemaan apua.
Nyt olen psykiatrisella osastolla isossa sairaalassa. Toivon että pääsisin lähemmäksi kotia pienempään, tuttuun yksikköön jo parin päivän päästä. Täällä tosin on ihan hyvä olo, elämänrytmi on rauhallinen, ei ole liikaa virikkeitä. Psykoosilääke aloitettiin ja se paransi heti yöunta ja rauhoittaa tai koostaa hereilläolonkin aikaa. Perheenjäseniäkin kävi vierailulla. Parissa vuorokaudessa olotila on parantunut valtavasti, olen nyt turvassa itseltäni ja saan levätä.