Marras-joulukuu oli melkoisen rankkaa syöpälääkkeen aiheutettua nuorellemme hankalia sivuvaikutuksia, joihin liittyi jatkuva kova kipu ja erilaisia hoitotoimenpiteitä. Sairaalassa olimme paljon. Vuoden vaihduttua on päästy perheen mittakaavassa helpommalla, kouluakin on sisältynyt enemmän päiviin ja kipu on paljon lievempää nykyään. Syövän hoidossa päästään parin kuukauden päästä ylläpitovaiheeseen ja tämän kuultuamme olemme olleet siitä oikein onnellisia. Minä kuitenkin olen alkanut oireilla vanhoilla tutuilla masennus-ahdistusoireilla. Kiire ei enää auta. Vain käsityöt – sekä tietysti rakkaat läheiset – pitävät pinnalla.
