Olen luonut itselleni jatkuvaa, ihanaa kiirettä. Se on mahtava pelastus, sillä kiireettömänä on liikaa aikaa ajatella ja hetkessä ahdistus valtaa mielen ja kivut kehon. Kauankohan tätä kiireisenä oloa voi jatkaa, mitä tästä seuraa?
Pelastava kiire?
Olen luonut itselleni jatkuvaa, ihanaa kiirettä. Se on mahtava pelastus, sillä kiireettömänä on liikaa aikaa ajatella ja hetkessä ahdistus valtaa mielen ja kivut kehon. Kauankohan tätä kiireisenä oloa voi jatkaa, mitä tästä seuraa?
Heti aamiaisella pojalla oli valtavan paljon muita päiviä parempi olo, sillä tänään klo 10 oli luvassa kotilomalle lähtö. Äitinä minua sen sijaan jännitti. Miten onnistuu portaissa kulkeminen, muistetaanhan kaikki ruoka-ainekiellot, miten matkat menee, mitä jos sattuu jotain yllättävää? Samaan aikaan kuitenkin olin valtavan onnellinen siitä, että tänään on se päivä jolloin vointi on niin hyvä, että voi olla jopa yhdeksän tuntia ilman keskuslaskimokatetrin kautta menevää nesteytystä ja ilman lasten syöpäosaston huolenpitoa.
Kivut helpottivat mutta mieli kipuili aivan uudella tasolla, oliko fyysisessä kivussa kyse ollut koko ajan somatisoinnista? Yli puoli vuotta suurin osa ajasta täysin kivuttomana — uusi maailma kovan kivun jälkeen! Mahdollisuus istua autossa pitkät ajomatkat lomalla, ei sitä olisi aiemmin osannut edes arvostaa, nyt se tuntui aivan ihmeelliseltä!
Ennen kovan kivun jaksoa en olisi uskonut elämän voivan muuttua radikaalisti yhtäkkiä. Näin kuitenkin kävi, aivan yllättäen. Nyt kipu hallitsee jokaista päivää, kaikkea tekemistä ja tekemättä jättämistä. Olen opetellut uudenlaista elämää nyt vuoden ja neljä kuukautta. Migreenit silloin tällöin ja lievä fibromyalgia olivat toki totuttaneet minua kipuun. Kipu ei kuitenkaan hallinnut elämää – paitsi tietysti yksittäisinä migreenikohtauspäivinä. Suunnitelmat saattoivat mennä migreenin takia joskus pilalle, useimmiten kuitenkin täsmälääke auttoi.