Kunnianhimoinen pitkän ajan taidekäsityö- ja/tai terapiatavoitteeni on tehdä useamman ryijyn sarja tunteista. Tunteet, varsinkin ei-toivottuina pitämäni, ovat minulle hyvin vaikeita käsitellä. Ne kuitenkin häiritsevät, varsinkin yksin ollessa. Toivon että tämä työskentely vapauttaisi minua niiden puristuksesta ja sarja voisi päättyä harmonisempaan tunnemaailmaan.
Ensimmäinen ryijy on valmistunut. Kokoa on noin 73×68 cm, tein sen kangaspuissa ja siinä on (tarpeettoman tiheästi) 74 yli sadan solmun riviä ja joka solmussa neljä lankaa. Aika monta pätkää siis… Varsinaista nimeä ei vielä ole, mutta se tulee liittymään huolettomuuteen, viattomuuteen ja vähän myös naiviuteen. Se kuvaa sitä, miten surut ja ilot olivat valtoimenaan elämässä ennen kuin masennus ja ahdistus tulivat isoina tunnemöhkäleinä elämään joskus vuosia ja vuosia sitten. Työ on tehty vapaasti yhden vanhan tunnemaalaukseni ideaa soveltaen ja sen värejä yhdistellen sekä varsinkin loppuvaiheessa tunnejuttuja, menetettyä huolettomuutta ja kepeyttä ajatellen.
Seuraava osa ryijysarjaa tuli luonnosteltua yhtenä aamuna käytettyyn kirjekuoreen. Ryijy on työnimeltään Pelko. Se on tumma tunnemöhkäle, josta en saa kiinni ja jota on helpompi välttää kuin kokea. Itse tunne piilottelee erilaisten tunnelmien, harhautustenkin alla. Nämä ilmiöt kuvastuvat vaaleampina väreillä, joita tumman möhkäleen reunoilla on.Työn nimi ja muuta tarkempaa kuvausta varmaankin muodostuu sitä tehdessä. Aloitin tekemisen heti, olen niin innostunut!
Käsitöihin on ollut hyvä käyttää valtavasti aikaa innostuksen tullen, sillä päädyin siirtämään tulevaisuuteen työnaloitusta uudessa työpaikassa, josta syyspuolella kerroinkin hieman. Vapauteen on ollut helppo tottua lopettettuani jo loppuvuonna vanhassa työssäni. Huono puoli on tosin ollut se, että on ollut välillä liikaa ajatella, ahdistua ja jopa kokea elämän synkkiä pohjavirtojakin. Pahimmat hetket ovat olleet yksin ja varsinkin väsyneenä ollessa. Käsitöiden tekeminen on auttanut pysymään poissa liiasta vapaa-ajasta ja ajattelusta, päämäärättömistä hetkistä, jolloin ahdistus voi helpoiten saada yliotteen.
Toisenlaiseen ajatteluun käsityön tekeminen on sen sijaan siivittänyt. Se on ollut rakentavampaa, tutkivampaa ja lopputulokselta, toivottavasti, positiivisempaa. Olen tutkinut ryijyideoita löytääkseni puhelimen arkistoista kansioita, joissa on kuvia ainakin parista sadasta terapeuttisesta maalauksestani. Valitettavasti kaikkia ei ole tullut kuvattua, mutta ne mitä on kuvattu, kertovat minulle paljon eri aikakausien pohdinnoista. Aloitin taideterapeuttisen maalaamisen vakavassa masennuksessa sairaalahoidossa yli kymmenen vuotta sitten, joten materiaalia on ehtinyt kertyä, vaikka ainakaan parempina aikoina ei ole tullut maalattua ollenkaan. Koko ajan kuvat olleet olleet pääsääntöisesti abstrakteja, mutta niiden väreillä on omat merkityksensä.
Olen myöskin kuunnellut käsitöitä tehdessä musiikkia, josta usein lähtee syvällisiä pohdintoja käyntiin. Lisäksi olen kuunnellut joskus podcasteja ja joskus kirjoja. Viimeisimpänä, uuden ryijyn myötä, olen aloitellut kuuntelemaan kirjaa eriyisherkkyydestä. Se on jo nyt koskettanut syvästi, sitä on ollut vaikeakin kuunnella. Ehkä kerron havainnoistani lisää, kun olen päässyt vähän paremmin selvyyteen ajatuksiani!