Toiveikkaiden liikunta-ajatusteni tielle tuli korona ja sen päälle valtaisa, kuukauden kestänyt kipujakso. Se oli yksi pahimmista pitkään aikaan, täytyi olla osa ajasta pois osa-aikaisuudellakin jo helpotetusta etätyöstä ja käydä useampia kertoja päivystyksessä pyytämässä voimakasta kipulääkettä. Kun kipu iskee näin pahana, koko muu elämä saa väistyä päivä kerrallaan ja energiat kuluvat kivun kanssa kamppailuun. Parasta ja pahinta on ehkä toiveikkuus, sillä olen usein liian optimistinen ja suunnittelen asioita, jotka sitten joudun pettyen perumaan. Kroonista kipua on muiden ehkä vaikea ymmärtää, haluankin siksi avata tätä kokemusta tarkemmin.
Kipujakso — kipu vei voiton
